Yhdessä enemmän

Tukholman maratonille osallistunut ystäväni kertoi, kuinka hän oli treenannut ja valmistautunut hyvin. Kyseessä ei ollut hänen ensimmäinen maratoninsa, ja hän tiesi olevansa hyvässä kunnossa. Siitä huolimatta muutama kilometri ennen maalia häntä alkoi yskittää rajusti, eikä juoksusta meinannut tulla mitään.

Eräs naisjuoksija huomasi ystäväni paitaansa kiinnittämän Suomen lipun, naapurimaassa kun juostiin. Myös hän oli suomalainen ja jäi ystäväni seuraksi rohkaisemaan ja tsemppaamaan tätä maaliin saakka.

Omien sanojensa mukaan ystäväni ei olisi päässyt maaliin ilman tuota tukea. Tuo naisjuoksija teki valinnan tuntemattoman, saman maan kansalaisen hyväksi, vaikka se merkitsi oman juoksuajan heikentymistä. Mutta näin maaliin selvisi kaksi upeaa naista.

Minä ylitin itseni, kun ilmoittauduin RFF:iin. En ole juossut koskaan ja nytkin alku oli nihkeää. Hengästytti jo pieni aamulenkki ja sääriin sattui. Harjoitellessa nilkkani kipeytyi pahimmillaan kahdeksi viikoksi ja mietin jo, että tuleeko tästä mitään.

Nyt RFF:iin on kaksi viikkoa ja odotan tapahtumaa innolla! Juoksu rullaa jo paremmin ja luottamus siihen, että selviydyn maaliin saakka,koko matkan juosten, on vahvistunut. Tärkeänä tekijänä yhteishenki, jota olemme saaneet kokea Lahden RFF:n yhteislenkeillä ja Fressin tarjoamassa juoksukoulussa. Niissä olemme tulleet hitusen verran tutummiksi toisillemme ja on ollut upeaa nähdä miten erilaisia kuntoilijoita ja tyyppejä Run for Freedom yhdistää.

Eilen juoksukoulussa oli vuorossa jokaisen juoksutyylin kuvaaminen ja eräs juoksija sanoikin, että saisiko palautteen trainerilta kahden kesken, sillä oma juoksu voi olla herkkä asia. Niinpä. Jos on vielä alussa juoksuharrastuksessa ja olo on epävarma, muiden kommenteilla voi olla iso merkitys.

Olen iloinnut juoksukoulumme trainerin ammattitaitoista ja rohkaisevaa asennetta, mikä huomioi hyvin erilaiset liikkujat, antaen välineitä jokaiselle kehittyä ja päästä tavoitteeseensa. Kiitos Lahden Fressi!

Otetaan mallia tuosta ystävääni tsempanneesta naisesta ja katsotaan,ettei kukaan jää taipaleelle. Sovittu?

Mari Turunen

 

ENTÄPÄ JOS KUITENKIN

Joulu lähestyy ja talvi on edessä, mutta haastan sinut mukaan kevään Run For Freedom-tapahtumaan 10.5.2013 Helsingin City Runiin. Haluan rohkaista erityisesti sinua, joka mietit olisiko sinusta puolimaratonille. Tiedän omasta kokemuksestani, että tavoite tuntuu todella kovalta (ja vastenmieliseltäkin), mikäli lenkkeily ei kuulu millään tapaa elämääsi. Opin kuitenkin oman kokemukseni kautta, että ajatukset asioita kohtaan voivat muuttua paljonkin.  Huomasin myös, että muutamaa karseaa lenkkiä seuraa aina hyvä lenkki. Vähitellen ne karseat kokemukset saattavat muuttua enenevässä määrin hyviksi (viimeistään lenkin jälkeen) ja yhtäkkiä sitä huomaa joskus oikein haluavansa lenkkareiden kanssa tien päälle. Edelleen tulee niitä karseita lenkkejä, mutta erityisesti silloin on hyvää aikaa miettiä miksi olemme liikkeellä. Ihmiskauppa ja orjuus on jotain käsittämättömän pahaa ja epäoikeudenmukaista, mutta meidän ei tarvitse lamautua tai olla sen edessä voimattomia. Emme ole hiljaisia hyväksyjiä vaan saamme tälläkin tavoin olla nostamassa asiaa ihmisten tietoisuuteen ja kerätä varoja ihmiskaupan vastaiseen työhön.

Puolimaraton ei oikeasti ole ollenkaan paha juttu, jos sen harjoittelun aloittaa hyvissä ajoin riittävän pienin välitavottein. Tuo iso hurjalta kuulostava möykky kannattaa pilkkoa riittävän pieniin paloihin ja napsia haltuun pala kerrallaan. Aloitin itse siitä, että hölkkäsin kaksi lyhtypylvään väliä ja kävelin pidemmän matkaa välissä. Vähitellen kävely jäi vähemmälle ja aika pian olikin jo tavoitteena juosta 5km. Kun asetat itsellesi sopivia välitavotteita, huomaat kehityksen ja se jos mikä motivoi eteenpäin. Haluan vakuuttaa, sä pystyt siihen!

Talvi asettaa juoksuun omat haasteensa, mutta näistäkin suurin osa on oman pään sisäisiä ja täysin voitettavissa. Jos nyt hölkätään säännöllisesti pari kuukautta vaikka lyhyttäkin lenkkiä, ollaan tosi paljon pitemmällä kuin jos lenkkeily aloitetaan vasta alkukeväästä.  Käytä mahdollisuudet myös hiihtämiseen, luisteluun, saliharjoitteluun, juoksumaton tallaamiseen, uimiseen tai siis ihan mihin vain liikkumiseen. Monipuolisuudesta on paljon apua!

Entäpä jos kuitenkin olisitkin mukana upeassa porukassamme viettämässä ikimuistoista päivää ensi toukokuussa. Uskallan väittää, ettet tule katumaan sitä! Ilmoittautuminen kannattaa ehdottomasti tehdä jo vuoden loppuun mennessä. Osallistumismaksu nousee portaittain juoksun lähestyessä ja seuraava hintaporras astuu voimaan vuoden alusta.  Nyt pääset mukaan halvemmalla ja ilmoittautuminen patistaa lähtemään myös kohti tavoitetta. Harva asia on sellainen, jolla teet näin hyvää sekä itsellesi että erityisesti ympärilläsi oleville muille ihmisille! Sä pystyt siihen! :)

Mukavaa joulun odotusta toivottelee Elina

Uusi haaste!

Moi pitkästä aikaa!

Kesän 2013 Run For Freedom-haasteesta on selvitty ja ensi vuoden tempauksen suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa!

Ensi vuonna Run For Freedom-joukkue osallistuu Helsinki City Runiin, joka järjestetään 10.5.2014. Idea on sama kuin viime vuonna: jokainen osallistuja kerää itselleen vähintään 100 euron edestä sponsoreita. Sponsorirahat lahjoitetaan ihmiskaupan uhrien auttamiseksi A21-järjestön (www.thea21campaign.org) kautta.

Vuoden 2013 tempaukseen verrattuna erona on ainoastaan se, että Helsinki City Runissa on vain yksi juoksumatka ja sehän on tietysti 21 km eli puolimaraton! Nyt kaikki rohkeasti mukaan haastamaan itseään ja auttamaan ihmiskaupan uhreja!

Ilmoittautumisohjeet ovat hieman muuttuneet, joten käy katsomassa ne tuolta 'ilmoittaudu mukaan!'-otsikon alta!

Tästä tulee taas niin mahtava juttu etten tiedä miten jaksan odottaa ensi kevättä!

-Karoliina

P.S. Helsinki City Runin ilmoittautuminen on jo avattu, joten voit ilmoittautua jo samantien! Joulukuun loppuun mennessä kun ilmoittautuu, pääsee mukaan vielä 46 eurolla. Sen jälkeen hinta nousee portaittain aina 76 euroon asti, joten kannattaa ehdottomasti käydä ilmoittautumassa jo nyt! 

Lenkkeilyinhosta puolimaratonille

Innostun lajista kuin lajista, jossa on mukana pallo (tai joku muu peliväline) ja lisäbonusta tulee lajin haasteellisista pelikuvioista. Lenkkeilyä olen kuitenkin aina inhonnut. Enkä vähiten sen tylsyyden, yksitoikkoisuuden ja rankkuuden takia.  (Viime kesänä vielä ihmettelin, mitä järkeä on erilaisissa juoksutapahtumissa. Tyypit maksaa, että pääsee juoksemaan. What!?) Mitä ihmettä on siis tapahtunut, että olen mukana juoksemassa puolimaratonia tulevana lauantaina? Sitä minäkin tässä ihmettelen, isosti.

 

Aikaisemmin saatoin pakon edessä juosta kolme kilometriä, joskus jopa neljä (kerran vuodessa), mutta sen jälkeen olin lopen kyllästynyt ja täydellisen hengästynyt. Niin moni väitti vuosien mittaan, että juoksuun jää muka koukkuun, kun sitä vaan alkaa tehdä säännöllisesti. Ja höpöhöpö, uskoin olevani ainutlaatuinen poikkeustapaus. Syön sanani. Viimeisen puolen vuoden aikana olen jopa jäänyt koukkuun lenkkeilyyn. Suurimmat tekijät tähän käänteeseen ovat olleet run for freedom, lenkkiseura, run keeper ja hyvät musalistat.

 

Halusin olla mukana haastamassa itseäni ja muita ihmiskaupan vastaiseen työhön. Tiesin melko nopeasti, että tämä on asia, jonka puolesta haluan voittaa lenkkivihani. Kuin tilauksesta pääsin mukaan naapureista koostuvaan lenkkiporukkaan, jonka kanssa tarvoimme läpi talven samoja lenkkiteitä. Aluksi olin hyvin hiljaa ja koitin selvitä hengissä. Jossain vaiheessa pystyin jo puhumaan muutaman lauseen hengästymättä ja siitä se sitten lähti. Monet kuulumiset, ilot ja rutinat ovat jääneet lenkkipoluille. Myöhemmin olen oppinut myös nauttimaan yksinjuoksusta, mutta ilman lenkkiseuraa ei aloituksesta olisi tullut kyllä minulla yhtään mitään.  Nostan run keeperin tähän kovatasoiseen seuraan, mutta siitä on oikeasti ollut apua. Ilman tuota vekotinta olisin turhautunut aika nopeasti, ettei mitään tapahdu juoksukunnossani ja vauhdissa. Vauhtia ja matkaa mittaavasta vekottimesta on ollut hyötyä varsinkin nyt keväällä, kun aloitin juoksemaan erilaisia lenkkejä ja jouduin tekemään niitä enimmäkseen yksin. Seuralaiseni näillä lenkeillä oli kovin hiljainen, mutta kertoi kuulumiset monotonisesti viiden minuutin välein. Välit täytin miltei aina musiikilla ja opin tykkäämään tai ainakin selviytymään lenkeistä yksinkin. Nyt saatan jopa lähteä lenkille yksin ja ilman musiikkin eikä se enää oleedes kuolettavan tylsää. Outoa.

Tässä ollaan. Jos tällaisia ihmeitä tapahtuu,  niin kaikki on mahdollista :)

Kääk!

Tänään se iski. Nimittäin pahemmanlaatuinen jännitys. Yhtäkkiä tajuntaani iskeytyi, että neljän päivän päästä h-hetki on käsillä. Nyt on lenkit juostu ja kunto ei tästä enää kohoa lauantaihin mennessä. Muistan tämän saman tunteen viime vuodelta. Pakokauhu iski! Mitä jos en olekaan treenannut tarpeeksi, jotta pääsen omaan tavoiteaikaani? Mitä jos lauantaina on kauhea helle? Mitä jos... Lista on loputon!:D 

Mutta tänä vuonna kuitenkin jokin on toisin (vaikka paniikki on sama;)). Henkilökohtainen suoritukseni on minulle tärkeä edelleen, en yhtään yritä kieltää sitä, mutta on jotakin, joka tekee tästä juoksusuorituksesta erityisen. Tällä juoksulla on paljon syvällisempikin merkitys kuin itsensä voittaminen. Olen treenannut koko talven, jotta saan olla omalla panoksellani mukana taistelussa ihmiskauppaa vastaan. Olen ylpeänä osa 62 hengen juoksujoukkuetta, joka on muuttamassa maailmaa. Jokainen juoksuaskel on ollut askel kohti vapautta. Jokaisella juoksulenkillä on ollut tärkeä merkitys tässä taistelussa. En ole juossut vain itseni vuoksi vaan jokaisen 27 miljoonan ihmiskaupan uhrin vuoksi.

Jokaisella meistä on varmasti ollut vaikeuksia oman fyysisen ja henkisen jaksamisen kanssa tämän harjoittelujakson aikana ja voi olla, ettet päässytkään siihen tavoitteeseen, jonka olit itsellesi asettanut. Haluan muistuttaa jokaista teistä, että yksikään juoksulenkki ei ole ollut turha! Jokainen juoksemasi kilometri on osoitus siitä, että haluat auttaa. On toki pelkästään hieno asia, jos kaikki yltävät tulevana lauantaina tavoitteisiinsa, mutta vaikkeivat yltäisikään, on juoksemisella ja harjoittelulla silti ollut merkitys. Miettikää mikä valtava voima meissä on! Joukko ihmisiä eri puolilla Suomea päättää alkaa treenata yhteisen näyn puolesta ja tässä sitä nyt ollaan. Mihin kaikkeen tämän energian ja innostuksen voikaan hyödyntää? 

Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi Suomen Turkuun juoksemaan vapauden puolesta! Tästä tulee huippu juttu!:) Nähdään lauantaina! Kääk!

-Karoliina

P.S. Onhan kaikki halukkaat muistaneet ilmoittautua syömään Rantakerttuun tapahtuman jälkeen klo 18.00? Vielä ehtii, kun heti laittaa viestiä osoitteeseen runforfreedommarathon@gmail.com. Ja puolison tai muun kaverin voi tietty ottaa mukaan, kun vain ilmoittaa hänetkin.;)

Cheek,Haloo Helsinki, Rihanna

Pitkä, pitkä, pitkä, ikuisuudelta tuntunut talvi on vihdoin takana ja kevät on saapunut.MAHTAVAA!Ja sehän tarkoittaa sitä,että Paavo Nurmi- tapahtumaan ei ole enää kauaa. Säännöllinen treenaaminen on vihdoin päässyt alkuun omalla kohdallani. Toista treeniviikkoa vietetään ja fiilis on mitä mainioin. Jos jotakuta kiinnostaa niin tässä on tietoja siitä, miten aion seuraavat vajaa kaksi kuukautta lenkkareitani kuluttaa. Tässä kohtaa mainittakoon, että uusia juoksulenkkareita ei ole tullut hankittua. Enkä usko niitä enää ennen kesäkuun loppua hankkiakaan.

Asiaan! Tavoitteenani on juosta kolme lenkkiä viikossa. Yksi lenkeistä on ns.vetolenkki. Vetolenkillä juoksen alkuverryttelyn rauhassa noin 1,5 km. Sen jälkeen juoksen 2 minuuttia kovaa ja sen jälkeen 2 minuuttia tosi rauhallista hölkkää. Näitä kahta vuorotellen neljä tai viisi kertaa ja sitten taas noin 1,5km loppuhölkkää rennosti. Jossain vaiheessa saatan kokeilla vetoja siten., että juoksen kilometrin kovaa ja vastaavasti palauttelen välissä pidempään kuin 2 minuuttia. Riippuu siitä, kuinka jaksaa:)
Toinen lenkeistä on noin 7-9 kilometrin pituinen tasavauhtinen lenkki. Tahti näillä lenkeillä on suurin piirtein 6-6.30min/km.
Kolmas on pitkä lenkki, jonka määrä on 10-18 kilometriä. Pitkillä lenkeillä vauhti on tosi,tosi rauhallinen.Voi kunpa saisi seuraa näille pitkille lenkeille:)!Ne on muuten aika tylsiä. Tuon 18km juoksen mitä luultavimmin vain kerran ennen koitosta.Eniten pidän vetolenkeistä. Ne on kunnon rääkkiä ja nopeasti ohi.

Siinäpä on mun suunnitelma tälle keväälle. Katotaan kuinka käy.
Niin ja miten tämän jutun otsikko liittyy tekstiin. Siinä on kolmen kärki mun lenkkimusiikeista. Laadukasta musiikkia tai ei. Ei sen niin väliä, mut mun mielestä loistavaa lenkkimusaa:)

-Minna-

Lisää aikaa ilmoittautumiselle!

Huomiohuomiohuomio!
Nyt on vielä viimeinen mahdollisuus ilmoittautua mukaan Run For Freedom-juoksujoukkueeseen! Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantaina 3.5.2013.
Ilmoittautuneita on tällä hetkellä jo n. 60! Aivan mahtavaa!:) Mutta kyllähän me 100 juoksijaa saadaan kasaan, eikö vaan?;) Nyt kaikki jo ilmoittautuneet kannustakaa ystäviänne, sukulaisianne, työkavereitanne ja naapureitanne osallistumaan. Ja te, jotka ette ole vielä ilmoittautuneet: tehkää se nyt heti!;)
Tästä tulee hieno juttu!